Who am I

The Holy Child, creative energy, essence of me, nesting and dancing in the heart space. The gate to heavenly realms is to open my heart and let this Child play with others.

My holy trinity is my Feminine, my Masculine aspects when joining they create the space of love where the child resides and so more than the sum of two is born, creation.

And what I truly am, in my essence, is this innocence. It has been so rare that this part of me feels safe enough to even peek arpund the corner, I have been in war mode, My own Civil War. My trinity in chaos.

But with care and deep longing for freedom, my parts have started to dance and to provide the inner safety the child has so desperately been waiting for.

Part of me fully knows who I am, but most of my conscious mind is not so sure, how could I know? When I have so little experience of feeling me fully? I have been feeling unsafe even in my solitude, which makes sense, I’m the most violent person my core has met.

But after opening up the reality of my when ever current state, I’ve been able to seek forgiveness and create again the lost connection and trust within. I’m safe with Me.

And the joy of being finally seen in my true form. No wonder I have been invisible, I’ve been creating a field of dissonance to the people close to me, trying to pass as someone else than the real me and then being upset that they don’t see me. Silly human.

But stepping out of the outdated roles and anything non-me, what a fucking relief. It’s about time.

And with gentle movement I step forward on the path that is perfectly timed and unfolding with each breath like the petals of flower opening. And the scent, essence, is unmistakenly Me. Intoxicating sense of I know, I remember, I believe, I trust.✨

Kuka minä olen

Pyhä lapsi, luova energia, olemukseni ydin, pesiytyneenä ja tanssien sydämen tilassa. Portti Taivaaseen on sydämeni avaaminen ja se, että annan tämän lapsen leikkiä muiden kanssa.

Pyhä kolminaisuuteni on feminiininen ja maskuliininen puoleni. Kun ne yhtyvät, ne luovat rakkauden tilan, jossa lapsi asuu. Silloin syntyy jotakin enemmän kuin kahden summa, luominen.

Ja se, mitä todella olen, olemukseni ytimessä, on tämä viattomuus. On ollut hyvin harvinaista, että tämä osa minusta on tuntenut olonsa tarpeeksi turvalliseksi edes kurkistaakseen nurkan takaa. Olen ollut sotatilassa, omassa sisällissodassani. Kolminaisuuteni kaaoksessa.

Mutta huolenpidon ja syvän vapauden kaipuun myötä osani ovat alkaneet tanssia ja luoda sisäistä turvaa, jota lapsi on niin epätoivoisesti odottanut.

Osa minusta tietää täysin, kuka olen, mutta suurin osa tietoisesta mielestäni ei ole niin varma. Miten voisinkaan tietää, kun minulla on niin vähän kokemusta siitä, miltä tuntuu olla täysin minä? Olen tuntenut oloni turvattomaksi jopa yksinäisyydessäni, mikä on ymmärrettävää. Olen ollut väkivaltaisin ihminen, jonka ytimeni on koskaan kohdannut.

Mutta kun olen avannut silmäni todellisuudelle siitä, mikä kulloinkin on ollut tilani, olen voinut pyytää anteeksi ja luoda uudelleen kadonneen yhteyden ja luottamuksen sisälläni. Olen turvassa itseni kanssa.

Ja se ilo, kun minut vihdoin nähdään todellisessa muodossani. Ei ihme, että olen ollut näkymätön. Olen luonut läheisteni ympärille ristiriitaista kenttää, yrittänyt esittää jotakuta muuta kuin todellista itseäni ja sitten loukkaantunut, kun he eivät näe minua. Hassu ihminen.

Mutta kun astun ulos vanhentuneista rooleista ja kaikesta, mikä ei ole minua, mikä helvetin helpotus. Jo oli aikakin.

Ja lempein askelin kuljen eteenpäin polulla, joka on täydellisesti ajoitettu ja avautuu jokaisella hengenvedolla kuin kukka, joka avaa terälehtensä. Ja sen tuoksu, sen olemus, on erehtymättömästi minä. Huumaava tunne: minä tiedän, minä muistan, minä uskon, minä luotan. ✨

Kiitos Tärkeä kun inspiroit mua myös pohtii samaa aihetta❤️ kuinka olla Itsensä.