Selvennys aiempaan tekstiin

Taisin kirjoittaa jotenkin että kummakin tarvitsee antaa ja vastaanottaa, mutta oikeampi muoto sille on, että kummankin toistensa kanssa jollain tapaa tekemisissä olevan (ja yhteistyötä eli energianvaihtoa toivovan) tarvitsee olla avoinna sekä antamiselle ja vastaanottamiselle. Jotta se mikä on, saa virrata vapaasti meidän välillämme. En niinkään usko että se on tahdonalainen asia, vaan kuten edellisessä postauksessa sanoin, minä kysyn joka päivä ”mitä voin antaa” ja ”kuinka voi palvella”. Sen jälkeen herkistyn päivän kuulemaan sitä hienovaraista ohjausta jota joka hetkessä tulee. Voi olla että on kausia että ei vain voi antaa paljoa maailmalle, se on täysin ok. Ei ole mitään velvollisuutta kokoajan miettiä annettavia ja saatavia asioita, päinvastoin, mitä vähemmän mietit sitä helpompaa tämä on.

Ohjaus on aina läsnä, on vain asetuttava kuuntelemaan. Tähän olen kokenut somaattiset- ja meditaatioharjoitukset parhaina. Ne tukevat toinen toisiaan. Helpompi hiljentyä ja keho ei huuda kaipuutaan voida paremmin. Mutta kun kehon kutsu on kuultu, sen mukaan on toimittu niin hiljentyminen istumameditaatioon on huomattavasti helpompaa.

Tällä viikolla alotin kaksi innostava treeniohjelmaa ja vaikka keho huutaakin nyt hieman hoosiannaa, niin ah, kyllä kipu tässä muodossaan tuntuu jotenkin mukavalta. Seon vahvistuvan kehon huokaus jonka kehossani tunnen.

#clarity #guidance #somatic

Clarification to the previous text

I think I wrote somehow that both need to give and receive, but a more correct form for that is that both who are in contact with each other in some way (and hope for cooperation, i.e. energy exchange) need to be open to both giving and receiving. So that what is may flow freely between us. I don't so much think that it's a voluntary thing, but as I said in the previous post, I ask every day "what can I give" and "how can I serve". After that, I become more sensitive during the day to hear the subtle guidance that comes every moment. Maybe there are times when you just can't give much to the world, that's perfectly okay. There is no obligation to constantly think about giving and receiving things, on the contrary, the less you think, the easier this is.

Guidance is always present, you just have to settle down to listen. I have found somatic and meditation exercises to be the best for this. They support each other. It's easier to calm down and the body doesn't scream its longing to feel better. But when the body's call has been heard, it has been acted upon, so quieting down to sitting meditation is much easier.

This week I started two exciting training programs, and even though my body is now screaming a little, oh, yes, the pain in this form feels somehow nice. The sigh of strengthening I feel in my body.