Energia

Kun teen sitä mitä minun kuuluu kussakin hetkessä tehdä, se antaa energiaa eikä väsytä minua, oloni on hyvä ja virtaava tälläisen toimen jälkeen. Tekeminen voi olla aivan mitä tahansa, vain ja ainostaan minun oma kehoni sen tietää mikä on oikea toimi. Myös ei-tekeminen on joskus kaikista tärkein asia ”tehdä”.

Keho saattaa hetkellisesti väsyä, mutta kun toimi on oikea, väsymys tuntuu hyvältä ja mieli on virkeä. Päinvastoin virtaa vastaan menevä toimi uuvuttaa koko kehon ja jopa mielen. Joskus väsymys voi myös tulla siitä että toimi on oikea, mutta tekotapa väärä esim. kiire vs. läsnäolo. Kuulostelemalla tiedän mistä on milloinkin kyse.

Mitä paremmin olen omassa kehossani, sitä tarkemmin huomaan tämän hienovaraisen viestinnän. Ja mitä enemmän ja pidempään teen jotain mikä ”ei ole minun hommani”, sitä pahemmalta minusta tuntuu. Tälläiset toimet väsyttävät nopeasti, eivätkä oikein tunnu sujuvan.

Joku tuntuu olevan pielessä. Hiljentymällä, kysymällä ja kuulemalla saan oikean ohjeistuksen. Sitten on vielä ympäristön paine jotka täytyy taklata, kukaan minun ulkopuolella ei voi missään hetkessä määritellä minulle parasta toimea. Tämä on varmaan koko prosessin vaikein osa, ainakin itselleni. Kuinka perustella tai ymmärtää ettei edes tarvitse perustella oma toimintansa? Tässä tarvitaan selkeyttä ja jämäkkyyttä. On seistävä oman kehon viisauden puolella, horjumatta.

Vain tämän prosessin myötä on mahdollista päästä oman potentiaalin äärelle. Mikä on se lahja joka minusta haluaa nousta, kun minä saan olla aivan rauhassa ilman ainuttakaan pakotetta? En osaa vastata tähän kysymykseen, koska en ole koskaan elämäni aikana saanut olla tarpeeksi pitkään sellaisessa tilassa. Mutta uskon että se on jotain aika mahtavaa. Ja uskon myös, että olen valmis astumaan siihen tilaan, universaaliin rakkauden tilaan. Ehkä tavallaan olen jo astunutkin? Jännityksellä jään odottamaan mitä minusta silloin syntyy.

Vain muutama yksinkertaistettu ajatus minun todellisuudestani.

#energy #freedom #creation

Energy

When I do what calls me in each moment, it gives me energy and doesn't tire me, I feel good and flowing after this kind of activity. The ”doing” can be absolutely anything, only my own body knows what is the right action. Even not doing is sometimes the most important thing to "do".

The body may get tired momentarily, but when the action is right, the tiredness feels good and the mind is refreshed. On the contrary, an action that goes against the flow exhausts the whole body and even the mind. Sometimes it can also by that the way things are done is wrong e.g. hurry vs. mindfulness.

The better I am in my own body, the more precisely I notice this subtle communication. And the more and longer I do something that is "not my job", the worse I feel. These activities tire me quickly and don't really seem to flow. Something feels wrong.

By quieting down, asking and listening, I get the right instructions. Then there is the pressure of the environment that needs to be tackled, no one outside of me can define the best course of action for me at any moment. This is probably the hardest part of the whole process, at least for me. How to justify or understand that you don't even have to justify your own actions? Clarity and firmness are needed here. You have stand by your body's wisdom, without wavering.

Only through this process is it possible to reach my potential. What is the gift that wants to rise in me when I can be completely at peace without a single constraint? I can't answer this question because I have never been in such a state long enough in my life. But I think it's something pretty awesome. And I also believe that I am ready to enter that space, the universal space of love. Maybe in a way I already have? I can't wait to see what happens to me then.

Just a few simple ideas that came to me today.