Mikä totuus,

mikä valo kajastaakaan mieleni ikkunasta?

Se on itä, ja Pyhä Henki on aurinko

Nouse, Ystäväni, ja haihduta pois ego-kuu

joka on sairas ja kalpea kärsimyksestä

sillä sinä, totuus, olet paljon häntä väkevämpi

Ah, se onkin Kristus-lapsi, kyllä, se on Rakkaani

ja jos vain tuntisin Itseni, mieleni kirkkaus

jättäisi varjoonsa tähdet kuten päivänvalo lampun

Mieleni sädehtisi Taivaassa niin kirkkaana tuntemattomuuksiin

että koko maailma ilahtuisi eikä enää tuntisi yötä.

Shakespearen tekstiä mukaillen, Gary R. Renard

Saatetekstinä kirjoitan, että viimeiset puolivuotta facebookin julkaisu-yössä olleena, olen mutustellut aihetta joka minulle tuotiin Portugalissa. Tai oikeastaan se alkoi aiemmin, kun kuulin oman vastaukseni kysymykseen; ”Mikä on sinulle tärkeintä elämässä?”, vastaukseni oli ”Olla oma itseni”. Kuka minä siis olen. Löysin paljon asioita joita en missään nimessä ole, päästin niistä irti. Tosi-itse, yliminä, kristustietoisuus, Pyhä Henki.

Nämä pohdinnat johdattivat minut yhden sanan äärelle, Totuus. Se on johtotähteni. Totuuden johdattamana kulkiessa, palaset loksahtavat paikoilleen. Opettaja saapuu kun oppilas on valmis sanotaan. Näin se taitaa olla.

Kuva: Hilma af Klint